Uutiset 2 / 2010
Mikkeliin mäntiin kahtomaan….
Järjestyksessään toinen SM osakilpailu ajettiin Mikkelissä menneenä
viikonloppuna. Kisaan lähdettiin kovin odotuksin ja seuraavilla kilpailunjärjestäjän ohjeilla:
”REITTIJOHTAJA HUASTELLOO...
Hyvä SM Vuakuna-Rallin kilipailija,
Out tervetullu tänne Savon seutuville Mikkeli SM Vuakuna-Rallii. Täähä o Rallin
SM-sarjan kolomas osakilipailu.
Tiälä paekala koko kotmaesen ralliaatolun parraemmisto ja ompaha tuone eksynä
muutama ooto ulukomuaneläjähhii... Sen taatta myöt olla koetettu parraamme tehä
reitin kansa ja suaha kaekile kilepailijoele hyvä ja haoska kilepaelu turvallisuutta
unohtamati. Pätkät o kaek liki toesijjaa ja siirtymiäkää ei ou liikoo. Ja parraat pätkät
onnii justii ku Savolaesen luonne - kiero! Nuottia viäntäessäne kahtookeekii, ettette
vouhota reitilä, myö tahotaa ajjoo kilepoo toisennii kerra noela teilä ja jos työ
vohelatte nuotittaessa, eihä myö ennee sinne mittää lupia suaha. Ja sillo mioon
äkäne teile halavattu! Yhtää ee haettoo jos sielä jollonnii
immeisiä nuotiteon aekaa niätte, notta pysähytte vaekka huastattammaa immeisiä.
Suattaa teitähhii naorattoo, ku on tuo savon kiel nii veikeetä kuunnella
toespaekkakuntalaesen mielestä. JA OEKEESTI, ELEKEE KOUHOTTAKO!
Myöteitä sielä vahitaa! Tämän roopuskan oumma viäntänneet kassaa, jotta jos o
jottae epäselevee, suattaapi vastaos tiältä löytyä... Jos tokkii kaekkee ei aina
vastausta löyvykkää, ni sit soettakkee ja kysykee.
Tervetulova Mikkellii tiälä assuu Sudeetti Savolaesia!”
SM Vaakuna-Ralli
Reittijohtaja Jasu ja reittitiimi Kati, Tuomas, Tomppa, Jussi ja Timppa
Näillä eväillä Petteri ja Artsi suuntasivat reitille nuotittamaan perjantaina ja kieroahan siellä oli kun lähes kaikki pätkät olivat uusia, jos ei muuten, niin ajettiin eri suuntaan kuin aiemmin, eli nuotit menivät uusiksi. Tämän talven erikoisuus näkyi myös Mikkelin ympäristössä. Lunta oli selkeästi vähemmän kuin Etelä-Suomessa ja kun suojakelejä ei ole ollut, niin tiestössä ei ollut minkäänlaista kovaa pohjaa, vaan lumen alla oli hiekkaa, ei jäätä, mikä tietysti rassasi renkaita. Muuten reitti oli todella hieno. Oli erikokoista tiestöä ja paikoin paljon korkeuseroja ja huimia ylityksiä. Reitti saatiin paperille hyvissä ajoin ja katsastus hoidettiin alta pois jo perjantai-iltana.
Kisa-aamu valkeni kyllä aurinkoisena, mutta kova tuuli ja -25° asteen pakkasen yhdistelmä teki kelistä aika ”rapsakan”. Muutamissa kilpureissa näytti olevan kylmempi sisällä kuin ulkona, mutta meidän tiimimme Alfahan on suunniteltu pohjoisiin olosuhteisiin ja lämpöä riitti. Luokkaamme ilmoittautui kuusi autoa, joista yksi kilpailija, Simo-Petteri Tuunanen ja Citroen C4, heitti pyyhkeen kehään jo ennen kisaa kytkinvian takia.
Kisan avasi päivän pisin erikoiskoe (23,9 km), joka starttasi Mikkelin raviradalta yllättävän runsaslukuisen yleisön edestä. Kuskien suunnitelma oli selkeä, tavoitteena oli olla hereillä ja ajaa mahdollisimman kovaa ekalle ja pisimmälle erikoiskokeelle. Se tavoite toteutui ja ylitti jopa odotukset – 29.5 sekunnin pohjat!. Pari kertaa oli pojilla ”noutaja” lähellä kun muutaman nopean ylityksen takana oli lumipöperöä, eikä tie meinannut oikein enää riittää. Ykköspätkän jälkeen suunnattiin päivän ensimmäiseen huoltoon. Normitarkastukset ja hieman ”rengasrulettia” eli vaihdettiin ne kuluneemmat edestä taakse ja päinvastoin. Vielä ennen Tunturia ostetusta kuudesta uudesta renkaasta on kaksi käyttämättä, joten säästetään niitä Joensuuhun, ei törsäillä .
Huollosta ajettiin Mikkelin pohjoispuolelle jossa kurvailtiin kaksi hyvin vaihtelevaa erikoiskoetta. Nyt pojat yrittivät ajaa tarkasti ja varman päälle, mutta siitä huolimatta tuli molemmilla pätkillä pohja-aika, kakkosella 14,2 ja kolmosella 0,8 sekuntia. Neljäs erikoiskoe ajettiin raviradalla parin kilometrin mittaisena pyörityksenä, jonka jälkeen oli vuorossa toinen ja viimeinen huolto. Vaihdelaatikon takakannake alkoi irtoilla jo kolmosella ja huollossa se saatiin vielä jotenkin parsittua kasaa ja kiristettyä, mutta lievä epäluulo kiinnityksen kestävyydestä hiipi kuskien mieleen. Kestäneekö maaliin asti.
Tiimimme ”Alfa urosten” johto oli tässä vaiheessa 57,1 sekuntia toisena olevaan Matti Kortelaisen Micraan. Kolmantena luokassa kurvaili Tunturissa meille kelpovastuksen antanut Risto Laine VW Polo Gti:llä, neljänneltä tilalla Löytyi Vesa Lehmussaari Renault Cliollaan. Jaakko Tapper jäi Ford Focuksellaan kakkoserikoiskokeelle vetoakselimurheiden takia.
Vuorossa oli kolme viimeistä erikoiskoetta, josta viitonen oli ”vain” 6.2 kilometriä pitkä, jossa tulikin sitten ”pataan” 9,5 sekuntia Kortelaisen Micralta. Vaihdelaatikon takakiinnike vain tuntui löystyvän entisestään, kone heilui koko ajan lisää ja hakkasi jo panssaria, mutta vielä olisi ajettavana kaksi erikoiskoetta, yhteensä 34 kilometriä. Kestäisivätkö pelit nipussa vai ei?
Tallipäällikkö Frasse oli kotona kahden läppärin ja kahden kännykän voimin pitänyt Artsin ajan tasalla textareilla tilanteen suhteen, mutta viitoserikoiskokeen jälkeen tulospalvelu alkoi tökkiä. Kuutoselle lähdettiin sillä mielellä, että yritetään riskillä loppuun asti, vaikka kolinat konehuoneessa vain lisääntyivät. Tilanteesta tietämättöminä Petteri ja Artsi onnistuivat kuitenkin ajamaan vielä EK 6:lle 6.4 sekunnin pohjat. Viimeiselle pätkälle lähtö venähti ja Alfassa jopa toivottiin, että erikoiskoe ajettaisiin siirtymänä. Se olisi sopinut tässä tilanteessa mainiosti. Mutta, eiku viivalle ja sekavin tuntein kisan toiseksi pisimmälle pätkälle hieman vammaisella autolla. Puolenvälin jälkeen konehuoneesta kuului sellaista metakkaa, että pelko matkan katkeamisesta hiipi jo kuskien mieleen. Noin viisi kilometriä ennen erikoiskokeen maalia moottorin takakannake katkesi ja moottori tuki itseään pakoputken avulla pohjapanssaria vasten. Meteli autossa oli huikea ja Artsi selasi jo nuottivihkoa eteenpäin suorilla ja huuteli että ”rauhallisesti, vielä muutama kilsa jäljellä”. Tästä huolimatta viimeisellä pätkällä tuli pohjat 9,5 sekunnin erolla. Voittomarginaali oli sitten lopuksi 1,04,9.
Jos Unon kanssa ei ollut tuuri koskaan kohdillaan, niin toivotaan, että nyt vaikka seuraavat pari vuotta olisi. Nimittäin Tunturista kotiin tultuamme Alfan ohjaustehostimen letku hajosi talliin peruutettaessa, joten molemmissa kisoissa olisi myös ollut mahdollista jäädä 0 pisteeseen!!!
Talven viimeiseen koitokseen on aikaa alle kaksi viikkoa. Joensuun kisa ajetaan 5.-6.3 ja sinne lähdetään entistä nöyremmällä asenteella hakemaan hyviä tuloksia. Tallipäällikkömme oli asettanut kuskeille vaatimukseksi jokaisen vuoden kisan ja erikoiskokeen luokkavoiton, mutta jälkimmäisestä hän on jo suostunut tinkimään, joten kuskit saavat jatkaa ainakin vielä Joensuuhun asti. :)
Tiimimme toimi taas kuin se kuuluisa junan vessa (ei Pendoliinon) ja kiitos Johkulle ja Tonille huollossa kovassa säässä ”hytisemisestä”. Onneksi kohta tulee kesä ja kärpäset, ja terassitkin aukeavat .
Palataan paperille Joensuun jälkeen.
Alla vielä Rallinetistä löytynyt rukous, jonka ilmeisesti Artsi oli lauantaina aamuyöstä hotellissa lausunut.
”Petteri meidän joka olet ratissa
pyhitetty olkoon sinun Alfa Romeosi.
Tulkoon sinun lähtövuorosi
Toteutukoon sinun ajolinjasi
niin mäen päällä kuin kaarteissa.
Tuo meille tästä kisasta
meidän kauan haluttu voittomme
ja anna väärät nuottini anteeksi
niin kuin anteeksi annamme niille
jotka ovat ennakkomerkkejä katkoneet
Äläkä saata meitä katolleen
vaan päästä meidät paikasta,
sillä sinun on Alfa Romeosi
ja häpeä tai kunnia iankaikkisesti
aamen”
